sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Pienen miehen ensimmäinen korvatulehdus

Viikonloppu ei sitten mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut... Lauantai oli yhtä hässäkkää; oli rengasliikkeessä käyntiä, miehen vanhempien vierailua ja illan kruununa käynti päivystyksessä Rasmuksen kanssa. Useamman päivänhän meillä oli jo huudettu ja syöty huonosti, mutta lauantai oli ihan kamala päivä. Rasmus lakkasi lähes kokonaan maidon juonnin ja huutoa tuli samalla tavalla kuin koliikkiaikoina. Päätin sitten illalla viedä pojan terveyskeskuksen ensiapuun, jossa oikeasta korvasta löytyikin paha tulehdus. Meidän kotikaupungin apteekki oli jo mennyt kiinni ja jouduttiin sitten vielä ajamaan Tampereelle päivystävään apteekkiin. Onneksi antibiootista oli melkein heti apua ja yökin meni aika hyvin. Tänään syötiinkin jo paremmin, vaikka ei ihan normaalimääriin yllettykään.

Tämä on nyt Rasmuksen ensimmäinen kerta "potilaana" ja tottakai se herkisti äidin mielen :) Tänään on tullut moneen kertaan katseltua vauvakuvia ja muisteltua ensimmäistä hymyä, jokellusta, naurua, kääntymistä ja kaikkia muita ihania hetkiä...

Rasmus 1 tunnin ikäisenä

Reilun viikon päästä meidän vauva onkin jo 6 kk ikäinen ja osaa jo vaikka mitä! Aika menee hirveän nopeasti ja välillä tuntuukin, ettei ehdi nauttia kaikista hetkistä täysillä. Vaikka onkin kotona lasten kanssa, päivät täyttyvät lasten kanssa olemisen lisäksi kotihommista, asioiden hoitamisesta, kauppareissuista tms. Välillä väsyttää ja itkettää, tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Mutta yksi asia on aina varmaa... kun oma lapsi katsoo silmiin ja tulee antamaan halin tai pusun, tai vaan hymyilee, tuntee olevansa tärkeä :)

Pieni potilas harjoittelee istumista imetystyynyn kanssa =)

2 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Pikaista paranemista Rasmukselle.

Kotiäiti kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Minäkin usein mietin Minin syntymää, ensimmäisiä hymyjä jne. Ja samalla vähän suren sitä, miten nopeasti mun vauva on kasvanut reippaaksi yksivuotiaaksi.