Kyläilyä

Meillä on molemmat pojat olleet tämän viikon kipeinä. Korkea kuume, nuha ja yskä on haitannut nukkumista, joten univelkaa on kertynyt. Huomenna pitäisi jaksaa taas rutistaa ompeluhommien kanssa, kun sekä omia että tilaustöitä odottaa leikattuna pöydällä. Onneksi molempien kunto on tänään ollut huomattavasti parempi, joten eiköhän tuo tauti kohta hellitä.

Pitihän sitä kuitenkin yrittää kahdesta kiukkuisesta nuhanenästä ottaa yhteiskuvaa. Tämä on monesta otoksesta paras ;)
Paita ja body Polarn o Pyret, Miskan housut Plastisock ja Rasmuksen housut itsetehdyt.

Isi lähti aamulla kalaan koko päiväksi ja päätin sitten pakata pojat autoon ja lähteä kyläilyreissulle. Matkaan mukaan lähti äitini, eli mummu, ja kyläilyn kohteena oli oma mummuni, eli isomummu ;) Ensin ajattelin kerrankin pukea molemmat siististi farkkuihin, mutta eipä siitä mitään tullut. Vettä satoi kaatamalla ja vaivaiset 4 astetta lämmintä. Fleecelliset ulkoilupuvut oli siis päälle vedettävä.

Miska lähdössä kyläreissulle.
Välikausipuku Ticket to Heaven, kengät Pioni, pipo itsetehty.

Rasmus odottaa lähtöä kuumeisesti.
Välikausipuku Ticket to Heaven, kengät Tutta ja pipo itsetehty.

Isomummulla käynnin jälkeen poikettiin vielä kaupassa. Onnistuneen ja lähes kitinävapaan reissun kunniaksi sorruin taas ostamaan pojille yhden leikkiauton. Tämä on sortumista siksi, että meillä on autoja ihan liikaa ja olen jopa muita pyytänyt olemaan ostamatta niitä lisää :) Auton lisäksi pojat saivat myös sarjan muovisia Muumi-mukeja, jotka isomummu oli ostanut. Mukit olivat niin kovasti Miskan mieleen, että ne piti ottaa mukaan sänkyyn nukkumaan mennessä. Toki se uusi autokin pääsi kainaloon ;)

Kaupasta sain tällä kertaa itsekin jotain... todella hyvän mielen! Molemmat pojat olivat ostoskärryissä, äitini kulki Miskan kanssa ja minä Rasmuksen. Olimme Rasmuksen kanssa maitohyllyllä, kun takaani kuului yhtäkkiä: "Anteeksi. Saanko kysyä mistä olet ostanut tuon poikasi pipon?" Minähän siihen sitten totesin, että olen sen itse ommellut. Naishenkilö kertoi nähneensä lihahyllyillä toisen pojan, jolla oli samanlainen pipo. Kerroin että tämä toinen poika on myös minun poikani ja sekin pipo on itsetehty. Nainen sitten kovasti harmitteli ettei niitä saa kaupasta, kun olisi niin kovasti sellaisen halunnut. Voi kuinka iloinen mieli tuosta tulikaan! Olen siis tehnyt itse jotain sellaista, mitä tuntematonkin ihminen pitää niin hienona että tulee oikein kaupassa juttelemaan ;)


ps. Pahoittelut sekavasta tekstistä, uni alkaa painaa silmää...