keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Heavy thoughts and something about clothes

Tänään sain puhelun sairaalasta, neurokirurgian ylilääkäriltä. Minulta löytyneen aivovaltimon pullistuman (aneurysma) tilanne ei olekaan ihan niin hyvä kuin aluksi luultiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin leikkaus. Ja leikkaushan täytyy tehdä sillä perinteisellä menetelmällä: ohimosta sisään, kalloa auki ja verisuoni katkaistaan verenkierrosta. Kiireellisellä aikataululla mennään ja leikkaus onkin edessä jo kolmen kuukauden sisällä.

Pelottaa ja moni asia mietityttää. Meillä on muutto uuteen kotiin 1,5 kk päästä ja sinne pitäisi ehtiä asettumaan. Pojat ovat vielä todella pieniä... mitä jos jotain sattuu. Pojilla on muuton myötä jo hoitopaikan vaihtokin edessä. Meneekö kaikki hyvin ja toivunko leikkauksesta kohtuullisessa ajassa?

Ja koska näihin lastenvaateasioihin on tullut perehdyttyä, myös siltä saralta löytyy mietittävää. Toisaalta pitäisi säästellä rahaa "pahan päivän" varalle, mutta toisaalta taas pitäisi huolehtia siitä, että pojilla on vaatetuspuoli kunnossa. Se kun on yllättäen ollut minun vastuualuettani eikä miehellä ole näistä jutuista mitään käsitystä. Toki tykkää ostamieni vaatteiden ulkonäöstä ja laadusta, mutta ei osaa itse pojille esim. ulkovaatteita ostaa. Nyt onkin dilemma... hankinko mahdollisimman paljon valmiiksi sen varalle että jotakin sattuu vai säästänkö rahat ihan vaan sitä elämää varten?

Tulevaan leikkaukseen liittyviä mietteitä tulen varmaan täällä jonkin verran pohtimaan. Liian masentavaksi en halua heittäytyä, mutta toivottavasti saan näillä pohdinnoilla ajatuksilleni selkeyttä ja ehkä hieman helpotettua oloani. Toivottavasti joku jaksaa näitäkin lukea ;)



Today I got a phone call from the hospital, from Chief of Neurosurgery. The aneurysm that was found on my brain isn´t very simple to take care of. The only option is surgery. And the only way to perform the surgery, is the traditional way: going in through the temple, opening up some skull and isolating the artery from circulation. There isn´t much time to waste so the surgery is going to take place within three months.

Many things are going through my mind and all of this is quite scary. We are moving to our new home in 1,5 months. Boys have to change daycare. Boys are still so young... what if something happens to me? Is everything going to go as planned and am I going to recover from the surgery in reasonable time?

And ´cause I´m the one who is responsible for clothing our kids, I´m also wondering some things in that area. Should I save my money for "rainy days" or should I get as much as I can for the future? My husband is hopeless in these things, he just likes the clothes and their quality. Unfortunately I don´t have enough money to get all of this years outerwear in order... at least right now.

I´m going to share some of my thoughts here while waiting for the surgery. I don´t want to get too depressing, but I hope I´ll get some clarity in my head when prosessing things here. Hope someone is going to read my heavy thoughts ;)

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitää rukoilla, että kaikki menisi hyvin ja toipuisit leikkauksesta ja saisit jatkaa elämää perheesi kanssa terveenä. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, vai mitä? Voimia sinulle!

miitu kirjoitti...

Kiitos Anonyymi! Mistään ei ole haittaa, päinvastoin, kaikki keinot otetaan käyttöön :)

Annika kirjoitti...

Mä uskon, että leikkaus sujuu hyvin. Tuollaiset leikkaukset on kirurgeille arkipäivää ja varmasti aika harvoin tapahtuu mitään kamalaa. Vaikka ainahan se mahdollisuus on. Luottaisin kuitenkin siihen, että toivut hienosti.

Sinuna ehkä tekisin lasten isälle vain listan merkeistä/nettikaupoista ja säästäisin rahat vaikka johonkin tosi kivaan, jota voitte sitten kaikki yhdessä tehdä, kun olet toipunut.
Tsemppiä ja luottamusta, uskon, että kaikki menee hyvin!

miitu kirjoitti...

Kiitos Annika tsempityksestä! Tottahan se on, että kirurgit tekevät vastaavia leikkauksia päivittäin. Pohjimmiltani uskon että kaikki menee hyvin, mutta ainahan se pelko on siitä että mitä jos... Varsinkin kun tuoreessa muistissa on äitini kuolema samaan sairauteen.

Mutta hyvä idea tuo "Ostosopas isille" ;) Täytyypä laittaa pikaisesti työn alle =)

HeidiF kirjoitti...

Voimia tulevaan! Uskon että pelottaa varmasti, mutta koeta pysyä positiivisella mielellä. Kovasti tsemppiä :)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä kovasti leikkaukseen ja kyllä se hyvin menee! :)

titti // tittin elämää kirjoitti...

Toivottavasti kaikki menee hyvin, uskon kyllä niin :)!

Btw. Onhan teillä pankkitilit niin, että jos toiselle sattuu jotain niin toisen rahaliikenne ei tökkää ihan täysin?

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Voi ei, todella ikävää! Uskon, että tulevaisuus mietityttää..

Paljon voimia ja positiivista ajattelua tulevaan!

Kati - Kylätien termiitit kirjoitti...

paljon voimia ja jaksamista!

Katja kirjoitti...

Voi, melkein itku tuli :( Voin varsin hyvin kuvitella pelkosi, kun itse pelkään aina paljon pienempiäkin juttuja niin ettei unta saa. Uskon kuitenkin, kuten aiemmatkin kirjoittajat, että kaikki menee mainiosti. Älä liikaa pelkää sitä, että kaikki menee pieleen. Koko aikanne miehesi ja lastesi kanssa menee pahimmassa tapauksessa pelkäämiseen ja varautumiseen pahimpaan. Tiedän kyllä, että täältä on erittäin hyvä huudella! ;) Mutta koita jaksaa uskoa, kyllä elämällä on sulle vielä paljon varattuna <3

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja rauhallisia ajatuksia sinne! Itse viimeisen parin vuoden aikana käynyt läpi myllytystä terveyden suhteen. Toivon että kaikki menee mallikkaasti ja leikkauksen jälkeen voit kokea itsesi onnekkaaksi koska aneurysma havaittiin ajoissa ja korjattiin, uhka saatiin poistettua. Muista että jos pelkoja jää, haet niihin keskusteluapua heti etkä jää miettimään asioita yksin.

ankkis kirjoitti...

Voimia
En osaa muuta sanoa

miitu kirjoitti...

HeidiF: Kiitos :)

Anonyymi: Kiitos sinullekin tsemppauksesta!

titti: Palkkatilit meillä on molemmilla erikseen, yhteisenä sitten säästötili sekä tili, josta hoidetaan asuntolainan lyhennykset. Eli pitäisi tuon puolesta asian olla kunnossa.

Vauhtivekaroiden äiti ja poikien äiti: Kiitos paljon teille molemmille!

Katja: Pelko on siitä kurja, kun ei siitä oikein muuten pääse eroon kuin selviämällä kyseisestä asiasta. Mutta kovasti yritän pitää mielen positiivisena ja luottaa siihen että kaikki menee niinkuin pitääkin.

Anonyymi: Se on kyllä totta, että on hyvä kun pullistuma löydettiin ajoissa. Vuotanut pullistuma onkin sitten vielä paljon vakavampi juttu (kokemusta kun tästä juuri on). Kiitos sinullekin kauniista sanoista =)

ankkis: Kiitos, voimat tulevat tarpeeseen :)

titti // tittin elämää kirjoitti...

Ok :) Siis sillä sanoin, kun lähipiirissä sattunut kaikkea ikävää. Ja käynyt niin että yhteiseltä tililtä ei sitten toinen saanutkaan enää rahaa ja oli puilla paljailla :(

miitu kirjoitti...

titti: Tuo oli hyvä muistutus sen pahemman varalle. Täytyy katsoa jos sille säästötilille voisi vielä tehdä jotain ainakin leikkauksen ajaksi...

Jonna kirjoitti...

Hui kamalaa. Voimia kovasti!