maanantai 23. helmikuuta 2015

Hiljaiselo päättyköön...

Blogi on ollut pitkään tauolla... ehkä liiankin pitkään, mutta toivottavasti joku lukijoistani jaksaa vielä seurata elämäämme.

Syynä hiljaiseloon on perhettämme kohdanneet haasteet.

Lapsella... Asperger ja Add. Ja kirsikkana kakun päällä   - sairastan itse Loeys-Dietzin -syndroomaa. Näillä mennään nyt, katsotaan mitä tulevaisuus tuo.



4 kommenttia:

titti // tittin elämää kirjoitti...

Tervetuloa takaisin ja hurjasti tsemppiä! Olen lukenut paljon aspergerista ihan vain puhtaasta kiinnostuksesta asiaan, joten jotain tietoa asiasta on (ehkä).

Rva Kepponen kirjoitti...

Tervetuloa takaisin.
Valoisaa kevättä ja terveitä päiviä!

Arktinen yksinhuoltaja kirjoitti...

Halusin tsempata, sanoa jotain, vaikka sulle täysin tuntematon olenkin. Jospa se siitä!? ADD ei ole kovin paha diagnoosi ja hyvä se oikeasti on, että se on saatu diagnosoitua jo koulutaipaleen alkupuolella. Meillä diagnoosi tuli vasta 12-vuotiaana, vaikka kyllähän sitä toki oli jo tajuttu aiemmin, ettei se nyt ihan normaalia ole istua tekemässä läksyjä niin ison kanssa, päivä toisensa jälkeen (varmaan ikuisesti).

Ei meilläkään toki moni muukaan asia täysin kunnossa ole, ei mene niinkuin piti. Diagnoosit kun tuntuvat tulevan kerralla. Ryöpsähtävät syliin. Mutta jospa se siitä!? Asiat menee aina jotenkin, toisinaan jopa järjestyvät.

miitu kirjoitti...

Kiitos kaikille! Vaikka lasten kanssa onkin välillä haastavaa, suurin ongelma on oma sairauteni...

Hipare: Tsemppiä teille! Tuntuu kurjalta, kun ei aina pysty omaa lasta auttamaan :( Rakkaus ja huolenpito kuitenkin ovat omasta mielestäni tärkeintä mitä lapselle voi antaa <3