Tämä blogi on ollut minulle viimeisen vuoden tärkeä harrastus. Ja koska tämä toimii minulle eräänlaisena "henkireikänä", kirjoitan nyt lyhyesti eräästä surullisesta asiasta.
Löysin eilen illalla äitini tajuttomana ja kriittisessä tilassa hänen kotoaan. Tällä hetkellä äitini on sairaalassa teho-osastolla taistelemassa henkensä puolesta. Hän oli saanut yllättäen massiivisen aivoverenvuodon sekä sen seurauksena useita aivoinfarkteja. Äiti on hengityskoneessa ja syvästi tajuton. Aivojen vauriot ovat todella vakavia ja minua on viimeisen vuorokauden ajan valmisteltu pahimpaan. Vielä pientä toivoa elättelen, mutta todennäköisesti äitini ei enää herää.
Suuri huoli on myös vanhemmasta pojasta, jolle Mummu on kaikki kaikessa. Ja ikääkin pojalla on niin vähän, että aika neuvoton tässä tilanteessa olen. Jos joku on joskus kokenut vastaavaa tai joutunut lapselle surullisista asioista kertomaan, kuulen mielelläni kokemuksia ja neuvoja.
Ja koska blogi pitää minut arjen syrjässä kiinni, yritän jaksaa tänne lähipäivinäkin kirjoitella...
This blog has been an important hobby of mine for the last year. And because it also gives me a way to ease my mind, I will write shortly about something sad that has happened.
I found my mom yesterday evening from her house, unconscious and in critical condition. At this moment my mom is in hospital, intensive care unit, fighting for her life. She has had a massive cerebral hemorrhage and multiple strokes. She is hooked to a ventilator and is deeply unconscious. Damages on her brain are severe and it´s very unlikely that she is going to awake. I´ve been trying to prepare myself for the worst.
I worry about my older son, because grandma is everything to him. He is also very young (3 y), so I´m quite helpless in this situation. If someone has experienced something similar or had to tell sad news to kids, I very much appreciate any advice.
And because this blog in some level keeps me going, I´ll try to keep writing here on the following days...
18 kommenttia:
Voi hurjaa.. En osaa muuta sanoa kuin voimia ja halauksia! :(
Tälläisiin tilanteisiin ei ole sanoja, mutta suunnattomasti voimia ja jaksamista!
Tekstisi nosti kyyneleet silmiin ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu :(
Kovasti lähetän voimia sinulle raskaaseen tilanteeseen sekä myös muille äitisi läheisille.
Tuollaisen asian kertominen lapselle on hyvin vaikeaa ja itsellä oli sama tilanne edessä kun minun pappani menehtyi vuoden 2008 alussa, esikoinen oli siis hiukan päälle kolme vuotias. Siitä on sen verran jo aikaa, että en nyt muista miten asia hänelle kerrottiin, mutta papan kuolema oli minulle iso paikka ja varmasti lisää teki se että olin raskaana. Minua harmitti etten ehtinyt papalle kertoa odottavani toista lasta. :(
Koitahan siellä jaksaa ja pidetään vielä toivon kipinää yllä <3
Minulla oli kummisetäni myös teho-osasto hoidossa tämän vuoden alusta ja tajuttomana useamman päivän, mutta onneksi selvisi siittä <3
Toivottavasti äitisi paranee!
Voimia sinne...En osaa sanoa mitään mikä auttaisi suruusi ja tuskaasi...Valitettavasti. <3
Sanattomaksi vetää :(
Jaksamisia koko perheellenne.
Eipä tuohon löydy sanoja. En voisi kuvitellakaan itselleni tuollaista tilannetta, äitini kun on minulle todella tärkeä, vielä tärkeämpi Danskulle. Toivon kovasti, että ihme tapahtuisi ja äitisi saisi vielä elää, mutta olen todella pahoillani, mikäli hän ei siitä selviä. :(
Tuli ihan itku, kun luin kirjoituksesi :(
Kovasti voimia ja rukouksia äitisi puolesta<3! Toivotaan parasta, mahdottomakin tilanne voi muuttua yllättäen paremmaksi. En löydä parempia sanoja, enkä tiedä mitä sanoa.
Pappani on saanut useita pahoja aivoinfarkteja. 80-luvulla hän menetti liikunta/puhekyvyn ja mitään toivoa ei ollut annettu. Niin hän kuitenkin jonkun ihmeen voimalla toipui, opetteli taidot uudestaan eikä kukaan olisi uskonut myöhemmin mitä kaikkea hän oli saanut kokea.
Ei löydy muita sanoja kuin voimia perheellenne!
voi ei..olen sanaton..toivon hirveän paljon sinulle voimia ja jaksamisia raskaan tilanteen keskelle!! Kaikkea hyvää toivoen..
Voi luoja.. En osaa sanoa muuta kuin että koittakaa jaksaa uskoa huomiseen. Ihan kamalaa...Voimia kaikille teille. *halaus*
Kiitos teille kaikille! Tuntuu hyvältä tietää, että täältäkin löytyy myötäeläjiä ja ihania, empaattisia ihmisiä.
Itku tuli :'( Ei pysty oikein muuta sanomaan, kuin että paljon, paljon voimahalauksia!
Voimia ja jaksamista.
Paljon voimia sinne teille <3 Osaan ymmärtää, miltä sinusta tuntuu... Meillä eletään myös rankkoja aikoja tällä hetkellä ja paha olo ja huoli on päällä aivan koko ajan... Haleja <3
Todella surullista, voimia teille raskaaseen elämäntilanteeseen!
Itku kurkussa luin kirjoituksesi ja sanattomaksi vetää :(
Toivon todella voimia ja jaksamista sinne sekä kaikki mahdolliset toivonkipinät jotta äitisi vielä toipuisi <3
Suuret kiitokset teille kaikille kauniista sanoista :)
Lähetä kommentti