Päivät meillä menee nykyään melkoiseksi hulinaksi. Miskan uhma pahenee päivä päivältä, mikään ei kelpaa, missään asiassa ei totella ja kaikesta pitää kiukutella. Aah, kuinka ihanaa. Rasmus taas menee edestakaisin milloin milläkin tyylillä. Kun ei pääse jostain pois, alkaa huuto. Kun ei johonkin pääse, huudetaan taas. Kun kaadutaan, huudetaan. Kun pääsee sinne minne haluaa ja sillä tyylillä millä haluaa, huudetaan taas. Välillä meno on niin hullua, että ei voi muuta kuin nauraa :)
"Siis oikeestiko mun muka täytyy istua tässä ja odottaa, että otat kuvan?" Paita Me&I, velourhousut itse tehdyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti