Tänään sain puhelun sairaalasta, neurokirurgian ylilääkäriltä. Minulta löytyneen aivovaltimon pullistuman (aneurysma) tilanne ei olekaan ihan niin hyvä kuin aluksi luultiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin leikkaus. Ja leikkaushan täytyy tehdä sillä perinteisellä menetelmällä: ohimosta sisään, kalloa auki ja verisuoni katkaistaan verenkierrosta. Kiireellisellä aikataululla mennään ja leikkaus onkin edessä jo kolmen kuukauden sisällä.
Pelottaa ja moni asia mietityttää. Meillä on muutto uuteen kotiin 1,5 kk päästä ja sinne pitäisi ehtiä asettumaan. Pojat ovat vielä todella pieniä... mitä jos jotain sattuu. Pojilla on muuton myötä jo hoitopaikan vaihtokin edessä. Meneekö kaikki hyvin ja toivunko leikkauksesta kohtuullisessa ajassa?
Ja koska näihin lastenvaateasioihin on tullut perehdyttyä, myös siltä saralta löytyy mietittävää. Toisaalta pitäisi säästellä rahaa "pahan päivän" varalle, mutta toisaalta taas pitäisi huolehtia siitä, että pojilla on vaatetuspuoli kunnossa. Se kun on yllättäen ollut minun vastuualuettani eikä miehellä ole näistä jutuista mitään käsitystä. Toki tykkää ostamieni vaatteiden ulkonäöstä ja laadusta, mutta ei osaa itse pojille esim. ulkovaatteita ostaa. Nyt onkin dilemma... hankinko mahdollisimman paljon valmiiksi sen varalle että jotakin sattuu vai säästänkö rahat ihan vaan sitä elämää varten?
Tulevaan leikkaukseen liittyviä mietteitä tulen varmaan täällä jonkin verran pohtimaan. Liian masentavaksi en halua heittäytyä, mutta toivottavasti saan näillä pohdinnoilla ajatuksilleni selkeyttä ja ehkä hieman helpotettua oloani. Toivottavasti joku jaksaa näitäkin lukea ;)
Today I got a phone call from the hospital, from Chief of Neurosurgery. The aneurysm that was found on my brain isn´t very simple to take care of. The only option is surgery. And the only way to perform the surgery, is the traditional way: going in through the temple, opening up some skull and isolating the artery from circulation. There isn´t much time to waste so the surgery is going to take place within three months.
Many things are going through my mind and all of this is quite scary. We are moving to our new home in 1,5 months. Boys have to change daycare. Boys are still so young... what if something happens to me? Is everything going to go as planned and am I going to recover from the surgery in reasonable time?
And ´cause I´m the one who is responsible for clothing our kids, I´m also wondering some things in that area. Should I save my money for "rainy days" or should I get as much as I can for the future? My husband is hopeless in these things, he just likes the clothes and their quality. Unfortunately I don´t have enough money to get all of this years outerwear in order... at least right now.
I´m going to share some of my thoughts here while waiting for the surgery. I don´t want to get too depressing, but I hope I´ll get some clarity in my head when prosessing things here. Hope someone is going to read my heavy thoughts ;)
